Maailma tuntuu yllättyneen jo tänäkin vuonna monta kertaa, ja nenäni haistaa hämmästyksille jatkoa. Moni tuntuu ihmettelevän, miten Big Data tai analytiikka ei paljastanut uusimpia käänteitä. Me maailman suurimmassa analytiikkatalossa annamme heille anteeksi, koska he eivät tiedä, mistä puhuvat.
Joidenkin jo vanhentuneidenkin arvioiden mukaan ihmiskunta tuottaa kahdessa päivässä yhtä paljon dataa kuin se on saanut aikaan koko olemassaolonsa aikana vuoteen 2003 asti. Teknologian kehittymisen ansiosta me myös selviämme tuosta valtavasta datamassasta ja saamme siitä vielä hyvin paljon tietoakin irti päätöksenteon tueksi.
Huikea suoritus on kuitenkin samaan aikaan mielestäni johtanut vauhtisokeuteen. Vauhdilla yleistyvä tiedolla johtamisen kulttuuri on luonut meille täydellisen datan hallinnan illuusion.
Ihmisen käyttäytymisen analysointi on toki mahdollista, ja mekin tarjoamme siihen laajan skaalan ratkaisuja, muun muassa markkinoijien tarpeisiin. Pystymme muun muassa
- tuottamaan tietoa ihmisten tunteista ja tunnetiloista
- mallintamaan käyttäytymistä eri tilanteissa
- analysoimaan ihmisten välisiä suhteita
- ennakoimaan käyttäytymisen perusteella trendejä
- analysoimaan ihmisen sosiaalisen median käyttöä ja häneen liittyviä turvallisuusriskejä
- hyödyntämään koneälyä päätöksenteon tukemisessa
Kaikkia edellä mainittuja asioita kuitenkin yhdistää ihminen monikossa. Toisin sanoen analytiikka ja Big Data tarjoavat varsin luotettavia vastauksia, kun puhutaan ryhmistä ja isoista datamassoista. Analytiikan ideana ei edes ole tuottaa tietoa yhdestä yksittäisestä ihmisestä, vaan pikemminkin etsiä ihmisten yhteneväisyyksiä.
Jos kuitenkin tarkastelee ihmiskuntamme historiaa, huomaa, että valtaosalla mullistuksista on yksi yhteinen tekijä: arvaamaton yksittäinen ihminen. Herääkin kysymys, miksi tehdä monimutkaisia ja aikaa vieviä skenaarioita, kun yksi pieni ihminen voi tehdä ne kaikki hetkessä tyhjiksi?
Oma vastaukseni lähtee siitä, että mullistavissakin tilanteissa ihmiset muodostavat edelleen ryhmiä. Vaikka emme ainakaan vielä pääse lukemaan yhden ihmisen aivoituksia, voimme historian ja monien eri tietolähteiden perusteella saada paljon tietoa siitä, millaisia vaikutuksia arvaamattomalla yksilöllä on ryhmiin.
Tälläkin hetkellä takuulla monessa yrityksessä analyytikot mallintavat, miten mahdollinen kuuma peruna eli protektionismi vaikuttaisi heidän liiketoimintaansa. Harjoituksia voi toki tehdä johtoryhmähuoneessa mutunkin perusteella, mutta ilman analytiikan tuottamaa tietoa meiltä jäisi valitettavan moni asia huomioimatta.
Silti olen sitä mieltä, että vaikka tulkitsisimme kaiken mahdollisen datan, ei meistä tule täydellisiä. Vaikka data ei valehtele, sen pohjalta voi kuitenkin tehdä vääriä johtopäätöksiä. Siksi tärkeä osa analyyttistä kulttuuria on epätäydellisyyden ja virheiden hyväksyminen. Se tekee meistä ihmisiä, ja opettaa meitä kysymään uusia kysymyksiä.
