Digitalisaatio lienee yksi tämän vuosikymmenen hypetetyimpiä termejä niin yritysmaailmassa kuin julkishallinnossakin. Digitalisaatio tulee -tyyliset julistukset voisi nyt jo kuitenkin vihdoin lopettaa: se tuli jo, ja nyt on aika kääriä hihat!

Kahden käden sormenikaan eivät näköjään riitä, kun ryhdyn laskemaan, kuinka monessa digitalisaatiota käsittelevässä seminaarissa olen aikaani kuluneen kymmenen vuoden aikana viettänyt. Ai niin, ja me SASillakin järjestimme aiheesta asiakastilaisuuden toukokuun lopulla. Älä käsitä väärin, asia on ehdottaman tärkeä, mutta terminä digitaalisaatio alkaa olla jo sieltä puuduttavimmasta päästä. Enkä näköjään ole ahdistuksen kanssa yksin, sillä myös Alf Rehn näyttää avautuneen digitalisaatioähkystään Forum-lehdessä.

Olen Alfin kanssa samoilla linjoilla, että tuntuu aika yllättävältä, kun vielä tänäkin vuonna digitalisaatiosta puhutaan nousevana trendinä. Tämä saa minut myös huolestuneeksi. Historia kun on osoittanut, että jos jokin asia toistuu jatkuvasti juhlapuheissa, se myös varsin usein jää sanahelinäksi.

Itse näen, että karkeasti yksinkertaistaen digitalisaatiossa on kyse jakelutapojen ja kanavavalikoiman laajenemisesta sekä mahdollisuudesta kerätä ja analysoida niiden kautta tulevaa tietoa aiempaa tehokkaammin. Itse pidän digitalisaatiota asioiden luonnollisena kehityksenä kohti sähköistyneempää yhteiskuntaa. Me SASilla halusimme perustaa tämän pohjoismaisen blogin, jotta voisimme riisua turhan mystiikan muotitermien, kuten teollisen internetin tai digitalisaation, ympäriltä. Pohjoismailla on liiketoiminnassa ja analytiikkakulttuurissa paljon yhtäläisyyksiä. Sen vuoksi yhdistimme blogivirran yhdeksi yhteiseksi kokonaisuudeksi, josta toivomme sinun lukijana löytävän kiinnostavia esimerkkejä ja inspiraatiota sekä meiltä Suomesta että lähinaapureista.

Kuten Alf Rehn kolumnissaan kirjoittaa, digitalisaatio on siitä metka termi, että se on samalla todella konkreettinen, mutta myös abstrakti. Lieneekö syy siinä, että moni suurikin yritys jähmettyy paikoilleen digitalisaatiota pohtiessaan? Samaan aikaan takavasemmalta viilettää ohi kymmenen hengen start up, joka onnistuu liiketoiminnan digitalisoimisessa muutamassa kuukaudessa. Toisaalta mieleeni kyllä juolahtaa samaan aikaan monta varsin ketterää isoakin taloa Suomesta, kuten Sanoma, Konecranes ja S-ryhmä.

Loppujen lopuksi digitalisaatio ei varsinaisesti välttämättä muuta organisaatioiden perustehtävää: niiden tulee edelleen kuunnella asiakkaitaan ja kehittää toimintaansa. Digitalisointi kuitenkin lisää käytössä olevan tiedon määrää ja nopeuttaa monia asioita, esimerkiksi automaation kautta, ja analytiikka auttaa seulomaan tiedosta ne kultajyväset.

Digitalisaation ytimeen pitäisikin nostaa tieto. Jokainen kohtaaminen tuottaa tietoa. Digikanavissa voi ihmisen lisäksi kohdata myös laitteen ja saada siltäkin tärkeää informaatiota. Digitalisaation todellinen arvo piileekin siinä, miten organisaatio hyödyntää kaikkea sen ulottuvilla olevaa tietoa – olipa se peräisin sitten kuluttajien tai koneiden käyttäytymisestä.

Me SASilla lupaamme pyrkiä tuomaan älyä digitalisaatiokeskusteluun. Ilman älyä digitalisaatio nimittäin jää helposti vain vanhojen asioiden tuunailuksi, kun sen perimmäisenä tarkoituksena olisi tarjota ihmisille enemmän laatuaikaa ihan kasvokkain. Vai oletko sinä eri mieltä? Kuulisin mielelläsi ajatuksistasi, joten kommentoi vapaasti tänne blogiin tai jatketaan juttua vaikka kasvokkainkin.